Hei vaan, blogi on ollut hiljaisena, koska niin olen minäkin.
Vielä huhtikuun lopussa gradun kanssa sujui oikein hyvin, aikataulussa en pysynyt ihan, mutta toisaalta tein samaan aikaan kahta työvaihetta. Olin alun perin suunnitellut, että kirjoitan ensin muistiinpanot ja vasta sitten mietin tarkalleen, missä järjestyksessä aion edetä, mutta tämä aihe onkin sen verran tuttu että tein prosessoin tuota järjestysasiaa samalla kun naputtelin muistiinpanoja. Tämä olikin oikein hyvä juttu, koska olin varautunut pahimmillaan antamaan sille pari viikkoa aikaa, sillä se on aiemmin ollut välillä todella työläs ajatusprosessi.
Tutkimussuunnitelmanikin oli graduseminaarissa opponoitavana, ja sain oikein kannustavia ja hyödyllisiä kommentteja. Aika omillaan kyllä silti poliittisen historian opiskelijat tuntuvat olevan graduprosessinsa kanssa, muutama seminaaritapaaminen joista yksi tunti on pyhitetty oman työn käsittelyyn. Toki pyytämällä varmaan saisi enemmän ohjausta, mutta aika eri linjoilla mennään silti esim. verrattuna sosiologian opiskelijoihin, joilla graduseminaari on joka viikko ja joka viikolle pitää kirjoittaa jotain (ja saa palautetta). Vähän käy kateeksi...
Noh mutta tosiaan ihan hyvä fiilis oli vielä vajaa pari viikkoa sitten, kunnes 27.4. koitti Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran graduseminaari. Kyseessä on joka toinen vuosi järjestettävä seminaari, jossa tutkijat kommentoivat vapaaehtoispohjalta graduvaiheen opiskelijoiden papereita. Ensi vuonna seminaaria ei siis järjestetä, mutta jos oma graduaihe liittyy jotenkin työväenliikkeeseen ja seuraavana vuonna on mahdollisuus osallistua, suosittelen lämpimästi!
Itse sain aika kimurantteja kommentteja, joita ei ehkä tunnissa ehditty kunnolla käsitellä, ja varmaankin siksi omat ajatukseni jäivät tosi levälleen. Kommentit olivat paikoitellen aika ristiriitaisia (”mieti nyt, mitä voisit rajata pois” vs. ”oletko ajatellut, että voisit ottaa mukaan sukupuolinäkökulman?”) ja paikoitellen oli ehkä rivien välistä havaittavissa jonkunlaista kilpailuhenkisyyttä tai henkilökohtaista skismaa liittyen tutkimuksiin/tutkijoihin. Olin suoraan sanottuna aika jäässä seminaarin jälkeen. Fiilis välittömästi seminaarin jälkeen oli, etten oikeastaan tiedä enää yhtään, mitä olen tekemässä, ja etten ikimaailmassa tule selviytymään aikataulussa. Jonkin aikaa motivaatio oli ihan pohjamudissa enkä oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, enkä ollut varma oliko kaikki tähän saakka tekemäni työ ollut ihan turhaa. Ihka eka gradukriisini!
Nyt olen kuitenkin saanut vihdoinkin taas ajatuksiani kasaan ja havahtunut pariin tosiasiaan: gradu on saatava kesäkuun aikana valmiiksi, ja gradu on kuitenkin vain gradu. Ei siis ole mahdollista tai vaivan väärti alkaa tehdä kaikkea uusiksi, vaan jatketaan nyt sillä mitä olen jo tähän saakka tehnyt. Olen myös saanut vähän filtteröityä kommentaattoreiden kommentteja ja saanut karsittua minuun ja graduuni liittymättömät ja/tai sellaiset, joita en nyt pysty ottamaan huomioon. Olen kai tavallaan käynyt pääni sisällä loppuun sitä keskustelua, joka aloitettiin THPTS:n seminaarissa, mutta joka jäi kesken.
Sukupuolinäkökulma jää nyt huomioimatta ja anakronistisesta otteesta syytetystä tutkimuksesta otan vain ”tässä järjestyksessä asiat tapahtuivat” -henkiset tiedot, joten anakronismikommentti ei (toivottavasti) kosketa minua. En viitsi alkaa tehdä uudestaan samanlaista salapoliisityötä, jonka joku muu on jo tehnyt, kun ei se kerran ole varsinaisesti tutkimukseni ydintä. Tutkimuskysymykseni ei kuitenkaan ole ”miten sosiaalivakuutus syntyi?” tms., vaan ”miten SDP:n ja maalaisliiton ristiriidat vaikuttivat sosiaalivakuutuksen syntyyn?” Siihen taas vastaan ensisijaisesti alkuperäisaineiston (eli valtiopäivien, valiokuntien ja eduskuntaryhmien pöytäkirjojen ym.) ja toissijaisesti aiempien tutkimusten perusteella.
Vaikka aikataulullisesti tulikin vähän takapakkia, kun olin viikon verran aika lamaantuneessa tilassa, oli kuitenkin todella hyödyllistä perustella vielä hieman eri näkökulmasta tutkimustani itselleni. Seminaarin kommenttien perusteella minun täytyy selvästi vieläkin selkiyttää ilmaisuani sen suhteen, mitä olen tekemässä (ja mitä en). Luulin olevani selvillä vesillä sen suhteen, mutta ilmeisesti tilanne on ”melkein mutta ei ihan”. Hyvä että sekin tuli esille! Sain myös varmuutta tylysti rajata ulos sen minkä olin ajatellutkin, ja lähdeaineiston työnjakokin (eli mitä haen mistäkin aineistosta) on nyt paljon selkeämpi. Ja tosiaan: aika ja resurssit ovat rajalliset, joten tässä vaiheessa ei kannata enää kauhean dramaattisia muutoksia yrittää tehdä, turhaa stressiä vain.
Kyllä tästä vielä gradu tulee!
