En tiedä, lukeeko tätä blogia kukaan enää, mutta... No, minä olen täällä taas! Liki vuosi tässä ehti vierähtää edellisestä kirjoituksesta, ja kaikenlaista on tapahtunut. Tämän blogin kannalta relevanteinta lienee se, että päädyin kuin päädyinkin jatko-opintoihin, vaikka niin kovasti naamaani kurtistelinkin viime tammikuussa. Sinne tutkimuksen ja historian pariin se veri nyt vaan vetää niin mahdottomasti, vaikka tulevaisuus historiantutkijana todennäköisesti on kaikkea muuta kuin ruusuinen. Mutta minkäs teet!
Lähitulevaisuus kuitenkin näyttää oikeinkin mainiolta, sillä sain vastikään tietää saaneeni väitöskirjaa varten apurahan Svenska Litteratursällskapenilta vuodelle 2014. Tammikuusta alkaen olen siis virallisesti apurahatutkija, hurjaa! En oikein ole vielä kunnolla edes sisäistänyt koko asiaa, hieman vaikea saada jakeluun, että tämä on nyt (ainakin näillä näkymin) ihan oikeasti toteutumassa. Pakko laittaa muutama huutomerkki, koska olen kyllä niin tajuttoman fiiliksissä: !!!!!!!!!
Väikkärini tämänhetkinen otsikko on Finnish Social Policy Organisations as Representatives of Knowledge and Expertise 1939–1969, mutta tutkimussuunnitelma on mennyt jo kahdesti aika perustavanlaatuiseen remonttiin, joten eiköhän tuo tuostakin ehdi vielä muuttua jokusen kerran. Ensimmäiset yritelmät olivat aika yläasteen yhteiskuntaopin essee -tasoa, mutta nyt kolmanteen versioon olen ihan kohtalaisen tyytyväinen, larppaan siinä mielestäni jo kohtalaisen hyvin henkilöä, jolla on esim. yhtään mitään hajua, mitä on tekemässä. Mikä siis ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Mutta sen selville ottaminen vasta kutkuttavaa onkin!
Monitieteisellä linjalla jatketaan: pääalat ovat poliittinen historia ja sosiaalipolitiikka, näkökulmana yllättäen tieto ja asiantuntijuus, ja teoria- ja menetelmäpuolella ajaudutaan poliittisen sosiologian ja politiikan tutkimuksen tontille (tiedon sosiologia, episteemiset yhteisöt, kehysanalyysi, sosiaalisten ongelmien sosiologia yms. mums.). Katsotaan vuoden kuluttua, pitääkö tästä enää ~mikään paikkansa. En vielä edes tiedä, millä kielellä aion koko teoksen kirjoittaa. Eiköhän sekin tässä vielä selviä, otaksuisin.
Mutta näillä sanoilla lopettelen nyt tätä blogia ihan virallisesti, ja kiitän ja kumarran teitä jotka olette tätä seuranneet! Kiinnostaisi muuten tietää, keitä te lukijat olette ja mitä kautta olette tänne blogiin päätyneet? Yllättävän paljon kävijöitä ainakin on Yhdysvalloista!
Lopuksi muutama nippelitieto blogista: Ylivoimaisesti suosituimmat tekstit ovat Historiasta ja todellisuudesta – minun todellisuudessani sekä Saako historian kanssa jossitella? Varsinkin ensiksi mainitun kävijävirran lähde kiinnostaisi, onkohan tuohon linkitetty jossain (ja miksi?)?
Tänne on myös päädytty kertakaikkisen hienoilla hakusanoilla. Parhaimmistoon lukeutuvat ”huono gradu läpi”, ”gradun palautus pelottaa”, ”huonoin gradu”, ”turha gradu”, ”en jaksanut edes tarkistaa graduani”, ”gradu epäily”, ”kuinka työläs gradu oikeasti on”. Motivoivaa, sano!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Laittelen varmasti pystyyn uuden blogin jatko-opintoja varten ja laitan tänne sitten osoitteen. Siihen saakka kiitos ja näkemiin!
