Uhhuh, johan tässä alkaa mielenterveyttään epäillä, kun yhdestä gradusta irtoaa tämänasteista tunnevuoristorataa.
Vielä viime viikonloppuna tunnelma oli sanalla sanoen epätoivoinen mahdottoman tuntuisen materiaalimäärän alla – kyseenalaistin aikatauluni aivan toivottomana. Tuntui, että kaikkea on mahdoton käydä läpi saati kirjoittaa valmiiksi tekstiksi asettamissani raameissa. Vaihtoehtoina näyttäytyi joko puolivillaisesti tekeminen tai projektin pitkittäminen, jotka molemmat tuntuivat todella nöyryyttäviltä skenaarioilta. Inhoan tehdä (itselleni merkityksellisiä) asioita huonosti! "Mikset ole ottanut itseäsi niskasta kiinni ja tehnyt enemmän" -morkkis oli päällä ja pahasti.
Sitten se tuli: kaivattu vimma! Olinkin ihmetellyt, missä se oikein viipyy, mutta viimein se iski. Aivan mieletön draivi, jonka voimin jaksaa keskittyä tuntikaupalla, yöunienkin kustannuksella. Tieteellinen kirjoittaminen ei varmaan yleisesti ole se ensimmäinen asia, joka lasketaan luovaksi tekemiseksi, mutta minulle se selvästikin on luovuuden muoto. Saan aivan selkeästi inspiraation ja ahaa-elämyksiä tulee yksi toisensa perään. Tämä on vähän kuin salapoliisityötä: palapelin kokoamista ja jälkien seuraamista, ja pikkuhiljaa alkaa tajuta laajempia kokonaisuuksia ja syy-yhteyksiä. Ja mitä enemmän hoksaa, sen enemmän palaa halusta jatkaa. Aah!
Vaikka aiheen sinänsä pitäisikin olla minulle jo varsin tuttu, olen nyt vasta pikkuhiljaa alkanut hahmottaa ihan sellaisia asioita kuin missä järjestyksessä mikäkin on tapahtunut – ja sitä kautta miten asiat ovat vaikuttaneet toisiinsa. Osaltaan aikajärjestyksen tajuamista on vaikeuttanut se, että esim. lainsäätämisprosessi on ollut eri kuin nykyään, osaltaan se, etten ole tiennyt, mistä ja missä järjestyksessä etsiä tietoa. Paikoin myös aiempi tutkimus on ollut virheellistä tai epäselvää, mikä ei ainakaan ole helpottanut asiaa, mutta toisaalta tekee omasta tekeleestäni yhä perustellumman. Myös minulle täysin uutta, hypoteesejani vahvistavaa tietoa on paljastunut, mikä innostaa vielä lisää.
Nyt kun palaset loksahtelevat vähitellen paikalleen, alan myös saada takaisin hiukan menettämääni itsevarmuutta siitä, että olen oikeasti vastaamassa johonkin tolkulliseen kysymykseen ja että pystyn myös argumentoimaan vastaukseni. Hetken aikaa minulla nimittäin oli sellainen olo, että vain toisinnan toisten jo tekemiä tutkimuksia ja/tai en ylipäätään taida onnettomana keltanokkana tietää tuon taivaallista, mitä olen tekemässä. On toki täysin mahdollista, että tulen täältä pilvilinnoistani rytinällä alas, mutta ainakin toistaiseksi fiilis on lois-ta-va, ja pidän siitä vielä hetken kiinni :)
On myös ihan mielenkiintoista huomata, etten ole edennyt yhtään suunnittelemieni työvaiheiden mukaan. Yleensä olen aika järjestelmällinen, mutta nyt olen tehnyt vähän kaikkea samanaikaisesti, joten toisaalla olen aikataulusta jäljessä, toisaalla edessä. No, pääasia että homma etenee ja fiilis on hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti