Tuomion hetket

Kuten aikaisemmassa postauksessa paljastin, tänään on se suuri ja uljas päivä, kun saan gradulausunnon (ja jätän tutkintopyynnön).

Arvosanan sain tosin tietää jo eilen. Sieltä napsahti magna, mihin olen suoraan sanottuna aika pettynyt. Odotin/toivoin tällä työmäärällä ja panostuksella eximiaa. Toimistosihteeri kyllä onnitteli sähköpostissa saatesanoin ”tällä maisteritasolla se on todella hyvä!”, ja myös opintosihteeri onnitteli lämpimästi tänään lausuntoa noutaessani. En sitten tiedä, onko nyt ollut jotenkin erityisen kova taso, jolloin Gauss is a bitch, mutta noh... En kyllä ainakaan toistaiseksi osaa olla tuohon tyytyväinen.

Omassa päässäni magna ei käänny muuksi kuin keskinkertaiseksi (mitä se toki onkin). Joo joo, tiedän että se on ihan hyvä arvosana ja jatko-opintokelpoinen ja ylisuorittajan puhetta ja blaa blaa Afrikan lapset näkee nälkää, mutta ei se kyllä nyt lohduta. Olen tottunut siihen, että pärjään hyvin sellaisissa asioissa, joihin todella päätän satsata, ja tähän graduun totisesti pistin paljon paukkuja. Onkin nyt vähän vaikea niellä, että tällä panostuksella en yllä kuin keskinkertaiseen suoritukseen, kun olisi tähänastisen eloni tärkein näytön paikka. Jos en olisi jo ehtinyt haaveilla jatko-opinnoista ja tutkijan urasta, ei tällä olisi oikeastaan mitään merkitystä, mutta kun olin niin äh. Kyllähän tämä pistää kyseenalaistamaan omia edellytyksiä alalle – en halua olla ammatissani ”ihan jees” ja kolmastoista tusinassa, vaan oikeasti hyvä. Toinen kyseenalaistamisen paikka on tietysti oman osaamisen arvioiminen, joka selvästi meni metsään. Ei nyt ihan täydellisesti, mutta aika ratkaisevasti kuitenkin. Tuntuu, että mitä enemmän ikää karttuu, sen enemmän tulee huteja tällä saralla. Eikö itsetuntemuksen pitäisi iän myötä lisääntyä...?

Tänään sain tosiaan ihan sen varsinaisen lausunnonkin hyppysiini, ja kyllähän tuo arvostelu vähän avasi asiaa ja on järkeenkäypä, vaikka kirpaiseekin. Suurin kompastuskivi oli gradun laajuus (minkä uumoilinkin saattavan koitua kohtalokseni) – kuulemma siitä paketista olisi saanut ”kolme, neljä” gradua. Idea ja yritys hyvä, mutta niin ison kokonaisuuden hallinta osoittautuikin sitten turhan isoksi haasteeksi, mikä näkyi kriittisin paikoin laadussa. Toisaalta jos olisin keskittynyt johonkin pienempään osioon/aikakauteen, olisi pitänyt valita jo kokonaan toinen tutkimuskysymys ja näkökulma.

Eli suomeksi: liian iso pala purtavaksi, ja metsään mentiin heti alkumetreillä, heh. Tietty näin jälkikäteen ajateltuna olisin mieluusti keltanokkana ottanut jo tutkimuskysymyksen ja -suunnitelman hahmotteluvaiheessa ohjaajalta vastaan varoituksen siitä, että aihe on liian laaja. Mitään sellaista ei kuitenkaan tullut, joten kävin pirtein mielin työhön käsiksi. Toteuttamisen haasteellisuus kävikin sitten ilmi oikeastaan siinä vaiheessa, kun oli jo myöhäistä. (Viimeistään nyt, kun gradu on jo arvosteltu.) No, loppujen lopuksi kyse on kuitenkin omasta päätöksestäni, joten ei auta kuin katsoa peiliin – olisi varmaan pitänyt tajuta itsekin, että nyt on aika iso urakka edessä. Vaan eipä tässä auta enää jossitella, rakentavinta olisi tässä vaiheessa pohtia virheitä ja ottaa niistä oppia.

Ihan vielä en kylläkään saa revittyä itsestäni niin kypsää ja rakentavaa suhtautumista asiaan. Ajattelin, että olisin yön yli nukuttuani jo vähän paremmilla mielin asian kanssa, mutta täytynee antaa vähän enemmän aikaa asian sulatteluun (no, ehkä 2,5 tunnin yöunet eivät myöskään mitenkään mahdottomasti mielialaa piristä noin lähtökohtaisesti). Juuri nyt on lähinnä sellainen olo, että pitää todella miettiä, mitä haluan uraltani ja mitä haluan tehdä ammatikseni joskus tulevaisuudessa. Mikä on vähän haasteellista, kun en ainakaan nyt juuri luota omaan arviointikykyyni. Mutta eiköhän se tässä ajan myötä selkene, ei onneksi ole pakko tehdä mitään päätöksiä tällä sekunnilla, ja työrintamalla on asiat kuitenkin hyvin – mitään henkilökohtaista maailmanloppua ei siis kuitenkaan ole nähtävissä.

Mutta no, yritän psyykata itseäni, että 5/7 ei ole huono arvosana, ja onpahan tässä nyt sitten varoitusviittoja väikkärin tielle, jos sille päätän lähteä. Ja hei, siitähän ei pääse yli eikä ympäri, että kohta olen VTM! Tänään jätin tutkintopyynnön ja 30.1. saan paperit kouraan. Onhan siinä jo iloitsemisen aihetta!

Tutkimussuunnitelma [x] Aikataulu [x]

Aaaahhh!

Tutkimussuunnitelma/johdanto on valmis, lähetin sen äsken professorille! Vaikka siihen varmaan joitakin korjauksia ja muutoksia tuleekin, suurin osa siitä tuskallisesta osiosta on nyt tehty. Tämä siis tarkoittaa myös, että ensimmäiset 20 sivua gradusta on tehty. Jee! Enää 60 jäljellä. "Jee." (No, onneksi kandistakin irronnee parisenkymmentä sivua käyttökelpoista materiaalia, joten ihan hyvällä mallilla ollaan oikeastikin :)

Laadin myös siihen tutkimussuunnitelmaan kuuluvan aikatalun, joka näyttää tältä:

Helmi–huhtikuu: Aineiston keruu, aineistoon perehtyminen ja muistiinpanojen laatiminen
Huhti–toukokuu: Muistiinpanojen ja muun käytettävän materiaalin (so. kandidaatintutkielman) läpi käymistä ja järjestämistä, tutkielman tarkan rakenteen suunnittelu, kirjoitustyön aloitus
Touko–kesäkuu: Kirjoitustyö, oikoluku ja tarkistus, muu viimeistely

Helmikuussa en kyllä tosin varmaankaan saa ihan hirveästi vielä aikaan, koska tässä on päällä pari muutakin kurssia, joiden eteen pitäisi tehdä asioita (kuten kirjoittaa luentopäiväkirja, lukea historiateoreettinen teos ja kirjoittaa siitä essee). Olen minä sentään ensi torstain pyhittänyt kansalliskirjastolle, jossa tulen viettämään monta pyörryttävän hauskaa tuntia eduskuntakeskusteluja kopioiden. Ihan sormet jo syyhyää. Lainaan itseäni toisaalta, 2000-lukulaista first world -prinsessaa ärsyttää, ettei noita voi olla sähköisesti missään :D Hirvittävän uuvuttavaa liikkua fyysisesti materiaalinsa perässä? Ilman tietokonetta?

Kaikkein isoin urakka on tietysti kaiken materiaalin lukeminen ja varsinkin muistiinpanojen kirjoittaminen kaikkine uuvuttavine viitteineen. Urakka on jo aloitettu, mutta paljon on vielä jäljellä. Olen toki karkeasti hahmottanut tutkielman rakenteen, joten tiedän myös, mitä materiaaliltani haen ja miten järjestelen muistiinpanoni, mutta eipä ne muistiinpanot silti itsestään synny. Ja aina tulee kuitenkin jotain ylläreitä, joiden vuoksi joutuu vähän miettimään asioita uudestaan.

Olen kuitenkin asettanut itselleni ensisijaiseksi deadlineksi muistiinpanojen osalta 15.4. ja ihan ehdoton "NYT JUMALAUT" -takaraja on 30.4. Tutkielman tarkan rakenteen tulee olla valmis ihan viimeistään 15.5. ja 14.6. on itse gradun DL. 15.6. on mun synttärit, joten se on hyvä porkkana, voin sitten silloin juhlia kaksin verroin sekä synttäreitä että gradun valmistumista – voisko parempaa synttärilahjaa ollakaan :) Lukuvuoden 2011–2012 viimeinen tarkastukseenjättöpäivä on 7.5., siihen en ehdi mitenkään, joten se jää syyskuulle. Syyskuuhun asti on siis aikaa kirjoittaa tiivistelmä, tarkistaa viitteitä ym. hiomista, mutta muilta osin tulee olla valmista kesäkuussa.

Kuukausi itse kirjoitusprosessille saattaa kuulostaa vähältä, mutta mainitsin jo jossain aiemmassa postauksessa, että se on mulle helpoin vaihe koko hommasta. Tapaan kirjoittaa aika seikkaperäisiä muistiinpanoja suht valmiina virkkeinä (minkä vuoksi se on todella työläs vaihe) ja rakennetta suunnitellessani mietin sen todella viimeisen päälle valmiiksi ja järjestän muistiinpanot niin, että voin kirjoittaa niitä checklistin tapaan valmiiksi tekstiksi (minkä vuoksi se taas on todella työläs vaihe). Lisäksi huhtikuusta alkaen muu opiskelu on todella minimaalista, joten ainakin itsestäni tuntuu, että aikataulu on ihan realistinen. Ainakin nyt siitä tehdään realistinen vaikka väkisin, kun se on kerran kaikelle kansalle julistettu :D

Käsiteviidakossa ilman viidakkoveistä

Voihan itku sentään. Miten sitä voikin sekoittaa itsensä pahemman kerran sillä, että yrittää selventää itselleen (ja lukijoille) käyttämiään käsitteitä?

Vielä pari tuntia sitten käsitteet kuten sosiaalivakuutus,universaalisuus, residuaalisuus, huoltoperiaate, kansan- ja työväenvakuutus jne. olivat minulle aivan päivänselviä, mutta nyt olen toivottoman epävarma siitä, mitä niihin kuuluu ja mitä ei tai mitä ne ylipäätään tarkoittavat.

Onko esimerkiksi sosiaalivakuutus väistämättä aina valtiollinen ja lailla säädetty, vai lasketaanko myös tehdaskassat sosiaalivakuutuksen muodoksi? Kuuluuko universaaliseen sosiaaliturvaan määritelmällisesti tasasuuruiset etuudet (TJEU kansaneläke, lapsilisät) vai vain yleensä?

Miten residuaalisen ja huoltoperiaatteelle pohjautuvan sosiaaliturvan ero oikein tulisi selittää? Molemmat ovat julkisia järjestelmiä, jotka pyrkivät turvaamaan minimielintason niille jotka eivät pysty itseään elättämään, eikä tuen saamisen ehtona tai pohjana ole yksilön suorittamat sosiaaliturvamaksut. Toinen (residuaalinen) on äärimmäisen minimalistinen ja stigmatisoiva ja perustuu yksilöiden vastuuseen omasta itsestään, toinen (huoltoperiaate) on ennemminkin holhoava. Millä perusteella?

Myös vakuutus- ja rahastointiperiaatteen eron selittäminen tuottaa suunnattomia vaikeuksia, vaikka periaatteessa ja intuitiivisesti niidenkin erot ja yhtäläisyydet ovat aivan selkeitä. En vain osaa muodostaa mitään suomenkielisiä järkeviä virkkeitä, joilla asian ilmaisisin. Asiaa ei suoranaisesti helpota, että sosiaaliturva voi samanaikaisesti pohjautua huolto-, vakuutus- ja rahastointiperiaatteelle. "Rahaa maksetaan organisaatiolle X, joka tarpeen tullen antaa rahaa joko suhteessa suoritettuihin maksuihin tai sitten ei, ja joka voi investoida rahoja tai sitten ei ja vaan säilöö niitä." Aha.

Huomenna varmaan (toivottavasti) osaan aivan sujuvasti ja vaikka takaperin määritellä kaikki nämä tässä mainitut ja mainitsemattomat käsitteet, mutta juuri nyt tällä hetkellä tämä kaikki tuntuu aivan liian filosofiselta. (Siitäkin huolimatta, että olen keittiöyhteiskuntafilosofi.)

Puiseva, puisevampi, johdanto

Hnnngghhh. Periaatteessa tykkään kirjoittamisesta. Se on oikeastaan tutkielmien kivoin osuus, koska omassa etenemistavassani kirjoittaminen on viimeinen vaihe. Suurin ajatustyö on jo tehty: kaikki muistiinpanot ovat valmiit, tutkielman runko on ranskalaisina viivoina viimeistelty ja harkittu, tiedän tarkalleen jo mitä ja missä järjestyksessä aion sanoa, voin siis vain kirjoittaa kohta kohdalta kunnes olen valmis.

Mutta on yksi osio, jonka kirjoittaminen on poikkeuksetta kammottavaa tervanjuontia: JOHDANTO. Sillä pitäisi herättää lukijan mielenkiinto ja blaabatiblaa. Just joo. Selkeästi 100 % toimiva juttu, koska ihan joka ikinen opiskelijahan lukee tarkkaan aina kaikki johdannot tenttikirjoista, ihan vaan koska ne on niin tajut-toman mielenkiintosia. Tajunnanräjäyttäviä suorastaan.

Graduseminaarissa meidän pitää kirjoittaa tutkimussuunnitelma, joka on siis kutakuinkin sama asia kuin gradun johdantokappale. Pyysin mahdollisimman varhaisen deadlinen sille, joten sen täytyy nyt sitten olla 14.2. tehtynä.^*) Onneksi siitä valtaosa on jo kirjoitettuna edellisissä teksteissä (kandissa ja tutkimuskurssin semmatyössä) ja eilen rääpin kasaan yhteen tiedostoon oikeaan järjestykseen kaiken, mitä em. teksteistä on käytettävissä. (Blogilla on heti muhun aktivoiva vaikutus, huomaatteko!) Nyt pitää enää vain sitoa tekstinpalaset yhteen sulavammaksi kokonaisuudeksi (just joo) ja raapustaa muutamat puuttuvat kohdat.

Näin aikainen deadline ja pitkälle valmis tekstipohja varmaankin koituvat mun pelastuksekseni, koska olisin luultavasti muuten lykännyt hommaa niin pitkälle kuin mahdollista. Nyt sen sijaan ylivoimaisesti ankein osuus on kohta tehty! Ja tutkimussuunnitelmaan kuuluva aikataulu on myös eeeeerittäin hyvä juttu. Tervetuloa takaisin, roti.

^*) Jos semmalaiset sattuvat lukemaan tämän, älkää hätääntykö, se on mun oma "esi-DL" joka sovittiin kurssiaikataulun ulkopuolelta herra professorin kanssa.

Johdannossa/tutkimussuunnitelmassa tulee olla:
– tutkimustehtävän hahmottaminen ja perustelu
– lähestymistavan pohdinta
– näkökulman "valinta"
– tutkimuskysymysten muotoilu
– tehtävän rajaukset
– käsitteiden tarkastelu
– lähdeaineiston arviointi
– metodisten ongelmien ja ratkaisujen pohdinta
– esityksen rakenteen pohdinta ja ratkaiseminen
(– työsuunnitelma ja aikataulu)

Miten herran tähden tuon listan saa käytyä läpi ilman, että sekä kirjoittaja että lukija vaipuvat koomaan? Ymmärrän kyllä, että kaikki kohdat ovat tärkeitä ja että niiden täytyy nimenomaan olla johdannossa, ennen varsinaista tutkimusta. Mutta on se silti vaan niin uskomattoman tylsää. 15–20(!) sivua väkisin puserrettua tylsyyttä.

Admit, olen kenties iiihan aavistuksen melodramaattinen tämän asian kanssa, mutta jos ei vielä käynyt selväksi, johdannot on lähes poikkeuksetta tylsiä ja niiden kirjoittaminen on tylsää. Tylsä on kuivaa ja puisevaa.

stock.xchng