Yliopisto-lehti julkaisi viime numerossaan erittäin hyvän jutun tuloeroista, Eurot ja erot. Artikkelissa avataan ansiokkaasti tuloerojen nykytilaa, historiaa ja syitä kehitykselle sekä ennen kaikkea mitä ne tuloerot ovat, mitä eivät ja miten ne toimivat. Suosittelen lämpimästi lukemaan artikkelin varsinkin, jos joku edellä luettelemistani asioista oli hepreaa.
En referoi artikkelia sen tarkemmin tässä, sillä se ei ole mitenkään mahdottoman pitkä. Tyydyn myös kehujen osalta toistamaan, että juttu oli hyvä – olisi tylsää ja mieletöntä alkaa luetella kaikkia hyviä kohtia. Annan arvosanaksi 9, ja avaan miksi ei kuitenkaan kymppiä napsahtanut:
a) Suurimmat setelit -kappaleessa olisi saatu alleviivata enemmän, että kyseessä on siis vain Tilastokeskuksen tuossa käyttämät käsitteet ja laskutavat. Se on toki hyvinkin järkevä, ellei jopa järkevin, tapa laskea ja havainnollistaa tuloeroja, mutta mielestäni tuosta kohdasta jää nyt käsitys, että tuo on universaali ja vakiintunut tapa laskea tuloeroja kaikkialla maailmassa. Se ei pidä paikkaansa, vaan tuloerot voidaan laskea käytettävissä olevien tulojen (ks. määritelmä 3) lisäksi myös bruttotuloista tai nettotuloista, ja yksikköinä voidaan käyttää kotitalouksien lisäksi myös yksilöitä. Tämä on erittäin tärkeää pitää mielessä, sillä jos valtio X:n tuloerotilastot on koostettu yksilöiden nettotuloista, ne eivät ole (kunnolla) vertailukelpoisia esimerkiksi Tilastokeskuksen Suomen-tilastojen kanssa, koska ne taas perustuvat kotitalouksien käytettävissä oleville tuloille. Näiden tilastojen vertailu 1:1 johtaisi huomattaviin vääristymiin.
Korjaus: Tilastokeskuksen laskutapa on yleisesti käytössä OECD:ssä, joten sen voi hyvinkin katsoa olevan universaali ja vakiintunut tapa. OECD:n tilastot ovat siis vertailukelpoisia keskenään, mutta suosittelen silti varmuuden vuoksi tarkistamaan tilastojensa lähteen ja laskutavan, jos aikoo itse tehdä tuloerojen vertailua eri lähteisiin pohjautuen.
b) Artikkelissa tyydytään toteamaan, että ”[t]uloerojen kasvu Suomessa johtuu nimenomaan ylimpien tulojen huimasta kasvusta. Erityisesti pääomaverotuksen alhaisuus ja vuonna 1993 laajennettu mahdollisuus muuttaa palkkatuloja pääomatuloiksi ovat lisänneet tuloeroja.” Ymmärrän, että tila on rajallinen eikä asiaan ole ollut mahdollisuutta paneutua sen tarkemmin, mutta suosittelen silti tutustumaan juttuun vähän syvemmin esimerkiksi Hesarin artikkelin (Suomi ykkönen tuloerojen kasvussa) tai TalSan artikkelin (Verouudistus selittää tuloerojen kasvun) avulla. Tämä ei nimittäin ole todellakaan mikään triviaali juttu. Jos minä olisin Suomen diktaattori, kaksi ensimmäistä tekoani olisi v. 1993 veroreformin peruminen ja pääomatulojen muuttaminen progressiiviseksi sekä sosiaaliturvajärjestelmän byrokratiahelvetin räjäytys ja sen korvaaminen perustulopohjaisella järjestelmällä. Ugh, olen puhunut (tästä asiasta).
c) Jutussa avataan hyvin ansiokkaasti esimerkiksi tuloerojen ja palkkaerojen eroa ja muutenkin valotetaan, mistä tulojen ja palkkojen vertailussa oikeastaan on kyse. Mutta sitten Köyhyys on toinen asia -kappaleessa yhtäkkiä puhutaan muitta mutkitta ”köyhyydestä” määrittelemättä lainkaan, mitä sillä tarkoitetaan. Ja vielä esitetään väittämiä, jotka ehdottomasti vaatisivat määrittelyn taustakseen, jotta aukeaisi mitä edes sanotaan. Tämä on jatkuva ärsytyksen aiheeni – köyhyys ei ole mikään yksiselitteinen käsite! Eikä nyt edes tarvitse ajautua mihinkään postmoderniin relativismiin ja pohtia syvällisesti sosiaalisten konstruktioiden merkitystä ja subjektien nomadisuutta, vaan köyhyydelle on olemassa erilaisia, vakiintuneita määritelmiä ja laskutapoja (ks. esim. kohta ”Köyhyyden määritelmät vaihtelevat”).
Jutun väittämät lyhyesti: tuloerot ovat eri asia kuin köyhyys ja niihin vaikuttavat eri asiat.
Jos köyhyydellä tarkoitetaan suhteellista köyhyyttä, kuten Suomen kaltaisessa valtiossa on järkevää olettaa, köyhyys ei ole lainkaan irrallaan tuloeroista. Tilastokeskuskin toteaa, että ”[s]uhteellinen köyhyys viittaa [...] tuloeroihin”.
Suhteellinen köyhyys lasketaan Suomessa mediaanituloista (yleensä käytettävissä olevista tuloista), ja tämä on se olennaisin ero – jos köyhyys laskettaisiin tulojen keskiarvosta, tuloerot ja köyhyysaste kertoisivat täysin samasta asiasta. (Jos mediaanin ja keskiarvon ero on hakusessa, lunttaa Wikipediasta.) Eli yksinkertaistettuna: jos ylin tuloprosentti tuplaa ansionsa, tuloerot kasvavat voimakkaasti, mutta suhteellinen köyhyys ei kasva, sillä mediaanituloihin tämä ero ei vaikuta. Tältä osin olen siis kyllä samaa mieltä artikkelin kanssa.
Esimerkit, joilla tätä eroa havainnollistetaan, ovat sen sijaan aika ihmeellisiä.
Työttömyyden kasvu 1990-luvulla ei aiheuttanut tuloerojen kasvua siksi, että työttömiksi jääneet saivat ansiosidonnaista päivärahaa. 1990-luvun laman aikana tuloerot jopa supistuivat.
[...]
Hallitus pyrkii tasaamaan tuloeroja nostamalla joitakin alimpia sosiaalietuuksia sekä kiristämällä pääomaverotusta.
Näissä esimerkeissä voitaisiin puhua sekä tuloeroista että köyhyydestä, joten niiden eron hahmottaminen on esimerkkien avulla aika haastavaa. 1990-luvulla tuloerot eivät tosiaan ampaisseet kattoon ennen kuin vasta vuosikymmenen lopussa kahdesta syystä: 1) veroreformi astui voimaan vasta 1993, eivätkä sen vaikutukset tietenkään näkyneet välittömästi, mutta vuosikymmenen lopussa kyllä, 2) kuten mainittu, työttömät saivat ansiosidonnaista, eivätkä heidän tulonsa siten romahtaneet niin pahasti kuin olisi voinut, jolloin myös kaula ylimpään tuloluokkaan pysyi maltillisempana. Verrattuna työllistettynä olemiseen keskiluokan tulotaso kuitenkin tipahti huomattavasti, mikä puolestaan laski mediaanituloja. Tällöin myös köyhyysraja laskee, jolloin köyhyyskin vähenee. 1990-luvulla siis sekä tuloerot että köyhyys pysyivät tilastoissa maltillisina tai jopa laskivat, vaikka tosiasiassa köyhien asema ei tokikaan parantunut miksikään.
Mitä tuloerojen tasaamiseen tulee, pääomaverotuksen kiristäminen toki olisi siihen toimiva keino. Mutta eikös alimpien sosiaalietuuksien nostaminen sekä pienennä tuloeroja että vähennä köyhyyttä?
Summa summarum: tuloerot ja köyhyys ovat kyllä eri asioita ja niihin vaikuttavat eri asiat, tämä selvä ja ymmärretty. Yliopiston jutun perusteella tämä ero ei kyllä varmaankaan auennut asiaan vähemmän vihkiytyneelle, koska käytetyt esimerkit havainnollistivat hyvin realistisesti, miten ne nimenomaan usein liittyvät samoihin ilmiöihin (vaikka vaikutusmekanismit ovatkin erit). Lisäksi molemmissa on se riski/ongelma, että tilastoja täytyy osata lukea, eivätkä tilastot välttämättä aina heijastele todellisuutta.
Huomautus: Jutun tämän osion ei ollutkaan tarkoitus kokonaisuudessaan käsitellä tuloerojen ja köyhyyden eroa, ks. Kyösti Niemelän (jutun kirjoittajan) kommentti alla. Mutta pieni köyhyysvalistushan on silti aina paikallaan :-)
Hei,
VastaaPoistakiitos mielenkiintoisesta palautteesta juttuuni. Tässä kommentteja kolmesta kriittisestä huomiostasi.
a) Tilastokeskuksen laskutavan universaalius. Esimerkiksi tilastokeskuksen käyttämät mittakaavaetulaskelmat ovat OECD:n yleisesti käyttämiä. Tällä tavoin tuloerotilastoja voidaan vertailla kansainvälisesti ja monien muiden maiden luvut ovat tosiaan vertailukelpoisia suomalaisten lukujen kanssa. Tilastokeskuksen laskutapa ei ole heidän itse keksimänsä. Tässä kohdassa juttua myös eksplisiittisesti sanotaan, että mainitsemasi palkkaerot ovat eri asia kuin tuloerot ja että niistäkin käydään keskustelua.
b) Vuoden 1993 verouudistus. Kohdassa jää epäselväksi, mikä linkkaamissasi jutuissa olisi ollut pidemmän käsittelyn arvoista.
c) Köyhyys ja tuloerot. Siteeraamiasi kahta kohtaa ei oltu tarkoitettu esimerkeiksi köyhyyden ja tuloerojen irrallisuudesta. Väliotsikko "Köyhyys toinen asia" on yksi nosto sen alla olevasta tekstistä, ei yleisotsikko kaikelle sen alla käsiteltävälle. Väliotsikothan lehtijutuissa tehdään eri logiikalla kuin tieteellisissä teksteissä. Voi tosiaan olla, että otsikointi oli tässä hieman harhaanjohtavaa.
Kyösti Niemelä
jutun kirjoittaja
Hei Kyösti, lämmin kiitos kommenteistasi!
VastaaPoista1) Tässä kohti olen näköjään kirjoittanut sekä epäselvästi että virheellisesti. En toki ajatellut, ettei kyseistä laskentatapaa käytettäisi kuin Tilastokeskuksessa, mutta olen kuitenkin itse törmännyt muihinkin tapoihin (mieleen tulee ainakin kotitalouksien bruttotulot, eli tässä yhteydessä ansio- ja pääomatulot ja tulonsiirrot bruttoina, ja yksilöiden käytettävissä olevat tulot). En kylläkään tiennyt, että Tilastokeskuksen käyttämä tapa on yleisesti käytössä OECD:ssä – siinä tapauksessa olen hyvinkin väärässä väittäessäni, etteikö se olisi vakiintunut tapa. Kiitos oikaisusta!
2) Tämä kohta oli enemmänkin yleinen kehotus asiasta kiinnostuneille perehtyä tarkemmin kuin rankkaa kritiikkiä juttua kohtaan. Vaikka tuossa virkkeessä se ihan kaikkein olennaisin asia verouudistuksesta ja sen suhteesta tuloeroihin tulikin, ei yhdellä virkkeellä pysty asiaan vihkiytymättömälle avaamaan, mistä uudistuksessa tarkalleen oli kysymys ja sen syitä ja seurauksia, mikä mielestäni on tarpeen uudistuksen merkityksen ymmärtämiseksi.
Olennaista perustietoa reformista mielestäni on siirtyminen eriytettyyn tuloverojärjestelmään, jossa pääomatuloja verotetaan korkeita palkkatuloja paljon matalammalla tasaverolla ansiotuloverotuksen pysyessä progressiivisena, ja osinkotulot ovat verovapaata tuloa 90 000 euroon saakka. Tämän seurauksena tuloerot ovat kasvaneet ennätysmäistä vauhtia, kun kaikkein korkeatuloisimmat ovat siirtäneet tulojaan pääomatuloiksi. Huomionarvoista on myös, että sekä reformia että järjestelmään puuttumattomuutta on perusteltu sillä, että suomalainen pääoma (eli valtion verotulot) ja suomalaiset yrityksen (ja sitä kautta työpaikat) karkaavat ulkomaille – sekä verotuloja että työllisyyttä käytetään siis keppihevosena. 1990-luvulla rahamarkkinoiden vapauttamisen ja raskaan laman jälkimainingeissa pelko olikin jossain määrin perusteltu, mutta se on osoittautunut perusteettomaksi. Työllisyyteen sillä ei ainakaan minun nähdäkseni ole ollut järisyttävän suurta merkitystä, vaan työllisyys on melko tavanomaisesti heijastellut suhdannevaihteluita. Vaikea tietysti maallikkona arvioida, miltä käyrät näyttäisivät ilman reformia, mutta miksikään työttömyysongelman ratkaisuksi siitä ei ainakaan ollut. Siihen ei sen sijaan tarvitse kummoinenkaan matemaatikko olla, että näkee valtion nykyisellä järjestelmällä menettävän huomattavastikin verotuloja.
3) Tämän osion olen näemmä itse ymmärtänyt väärin. Käsitin tosiaan, että otsikko kuvaa laajemminkin osion sisältöä, eikä ole pelkkä yksittäinen nosto.
Kiitos vielä kerran, kommenttiesi ja oikaisujesi jälkeen arvostukseni juttua kohtaan nousi entisestäänkin!