Blogi on elellyt vähän hiljaiseloa, mutta minä ja aivoni onneksi emme. Sain viimeisen (tutkintoon kuuluvan) kurssin valmiiksi (!) ja pääsin taas siirtymään gradun pariin. Olen nyt lueskellut graduun liittyvää materiaalia, ja voi jumpe että tykkäänkin alastani! Aiheen ja näkökulman valinta tuntuvat edelleen todella mielekkäiltä, ja ne myös ovat tarkentuneet entisestään ja tiedän koko ajan paremmin, mitä kirjallisuudestani haen. Huono puoli (?) tässä on se, että pistin sitten kuitenkin johdantokappaleen aika uuteen uskoon, mutta nyt se auttoi jäsentämään ajatuksia paremmin ja nyt se on ainakin melko koherentti – eikä toivottavasti ihan kammottavan tylsä.
Riivin myös pro_gradu.dociin kaikki valmiina olevat tai ainakin helposti käyttökelpoiset tekstit kandista, tutkimussuunnitelmasta ym. ja suureksi hämmästyksekseni sain kasaan jo 60 sivua! Vaikka tiedän, että ideaalitilanteessa näin graduvaiheeseen pitäisikin tulla, tämä tuntuu silti vähän fuskaamiselta, kun tietää joidenkin oikeasti kirjoittavan koko gradun tyhjästä. Mutta en todellakaan valita, ja toisaalta tämä myös valaa paljon toivoa aikataulun suhteen. Jos kirjoitin 40-sivuisen kandin muutamassa kuukaudessa, enköhän sen 30–40 sivua gradutekstiäkin samassa ajassa suolla.
Tässä yhteydessä täytyy myös olla kiitollinen poliittisen historian ihan omista vaatimuksista opinnäytetöiden suhteen... Valtsikassa yleisesti ohjeena on, että gradun tulisi olla 60–80 sivua pitkä, mutta polhissassa minimi on 80. Aiemmin olin tästä kovin närkästynyt, mutta nyt on kyllä aika eri ääni kellossa. Tekisi pikkusen tiukkaa yrittää mahduttaa vielä tekemätöntä gradua 20 sivuun, heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti