Pee niinkuin perustulo!

Perustulo on taas tapetilla! Sekös riemastuttaa allekirjoittanutta, joka on jokseenkin vankkumaton perustulon kannattaja. 1.2. aletaan kerätä nimiä perustulo-kansalaisaloitteeseen. Aloitteessa on omat puutteensa, mutta aion kyllä itse allekirjoittaa.

Olli Kärkkäinen julkaisi blogissaan analyysin perustulon vaikutuksista. Kärkkäisen ydinargumentti on, etteivät byrokratia tai kannustinloukut häviä perustulon myötä, sillä perustulon rinnalle jätettävät etuudet pitävät huolen niiden säilymisestä. Kärkkäinen on aivan oikeassa.

Perustulon rinnalle jätettävien tukien vaikutuksista ja asemasta on ollut harmillisen vähän keskustelua, vaikka se on vähintään yhtä olennaista kuin itse perustulo – muodostaisivathan ne yhdessä koko Suomen sosiaaliturvakokonaisuuden.

Mielestäni toimeentulotuessa on hyvä rakenteellinen jako, vaikka se tukimuotona onkin parjattu, usein syystäkin. Se koostuu perusosasta, jolla tulisi kustantaa välttämättömimmät elinkustannukset, ja lisäosasta, jolla tarvittaessa kustannetaan esimerkiksi asumismenoja, lääkemenoja, sähkölaskua ja kotivakuutusta ym.

Toimeentulotuen perusosahan muuttuisi täysin tarpeettomaksi perustulon myötä. Jäljelle siis jäisi toimeentulotuen osalta lisäosa, jonka tulisi toimia viime käden tukimuotona, jos ei ole oikeutettu enää mihinkään muihin tukiin, kuten asumistukeen, tai jos tulot kaikkine tukineenkin jäävät alle laskennallisen minimitulon. Eli mihin toimeentulo on alun perin tarkoitettukin.

Ensisijaisempia tukia perustulon lisäksi mielestäni tulisi olla asumistuki, joka voisi määräytyä kutakuinkin samoin periaattein kuin nykyäänkin. (Ei jooko nyt yksinkertaisuuden vuoksi sotketa tähän keskusteluun asumistuen vääristävää vaikutusta asuntojen vuokra- ja hintatasoon.) Asumistuki maksettaisiin oletusarvoisesti tulonsiirtona, mutta tapauksesta riippuen maksamista suoraan vuokranantajallekin kannattaisi pitää vaihtoehtona. Lisäksi säilytettäisiin lapsilisät, mahdolliset muut vanhemmuuteen liittyvät korotukset/lisät sekä tarvekohtaiset ja kohdennetut tuet (esim. sairauden tai vanhuuden kustannuksia tasaamaan, kuten takuueläke). Myös ansiosidonnainen sosiaaliturva säilyisi.

On tietysti selvää, että näiden tukimuotojen osalta byrokratia ei häviäisi kokonaan. Byrokratia kevenisi merkittävästi tai jopa minimoituisi ensisijaisesti niiden tukimuotojen osalta, joita perustulo korvaisi, eli perusturvaetuudet (opintotuki, toimeentulotuen perusosa, eläkkeet (työkyvyttömyys- ja kansaneläke), työmarkkinatuki, työttömän peruspäiväraha…). Ei tuo lista minusta mitenkään mitätön ole, vaikka osa tuista ja niiden mukana tuleva byrokratia säilyisikin.

Sen lisäksi, että on tärkeää kartoittaa, mitkä tukimuodot tulisi säilyttää, on vähintään yhtä tärkeää tutkia, miten tulot vaikuttavat niihin – ja toisinpäin. En itse ole ihan niin skeptinen kuin Olli Kärkkäinen, sillä mielestäni tuet eivät ole rakenteeltaan kiveen hakattuja, vaan niitä on mahdollista muuttaa. Niiden muuttaminen itse asiassa olisi välttämätöntä, jotta vältettäisiin Kärkkäisen kuvailemia kannustinloukkuja.

Ongelmanahan nykyisellään on, että tulot leikkaavat tukia hyvin nopeasti, jolloin efektiivinen marginaaliveroprosentti nousee kohtuuttoman korkeaksi. Eli suomeksi tulot leikkaavat tukia niin paljon, että käteen jää yhteensä saman verran tai jopa vähemmän kuin ennen tulonnousua. Usealle opiskelijalle tämä on tuttua: tulorajat saavat ylittyä enintään 220 eurolla, joten jos tienaa 230 euroa liikaa, menettää yhden kuukauden opintotuen (n. 500 €), eli yhteenlasketut (brutto)tulot laskevat 270 euroa.

Jos tähän ei puututa mitenkään, ongelmahan tietysti säilyy entisellään – olkoonkin, että hieman pienemmässä mittakaavassa kuin nykyään. Kärkkäinen on siis aivan oikeassa siinä, että perustulo ei yksinään poista kannustinloukkuja. Oikea ratkaisu ei mielestäni kuitenkaan ole todeta, että perustulo on turha asia, vaan puuttua siihen, miten tulot vaikuttavat tukiin. Tai vähintäänkin ottaa asia tuumailun kohteeksi.

Ratkaisunhan ei edes sinänsä tarvitse perusperiaatteeltaan olla kovinkaan monimutkainen, toisin kuin nykyiset porrastetut ja kerrasta poikki -tulorajat, jotka edellyttävät kyttäämistä ja laskeskelua kaikilta osapuolilta. Nähdäkseni kaikkein järkevin ja selkein olisi jonkinlainen prosentuaalinen suhde, esimerkiksi niin, että jokaista ansaittua euroa kohden tukieuro leikkautuu vaikkapa 60 prosentilla (tämä tarkka taso tulisi tietenkin laskea erikseen, oma asiantuntemukseni ei todellakaan riitä sitä arvioimaan). Tuki siis pienenee, mutta siitä jää kuitenkin vielä jotakin käteen tulojen noustua, ja kokonaisuutena tulot kasvavat. Jos siis esimerkiksi saa asumistukea 500 euroa ja saa keikkaduunista 250 euroa, tuki vähenee 250*0,6=150 eurolla. Tukea siis saa 350 euroa ja sen päälle 250 euron liksan, joten yhteensä tulot nousevat 600 euroon.

Tämä olisi helposti laskettavissa ja johdonmukaisuudessaan hyvin läpinäkyvä, ja ehkä optimistisesti voisi jopa ajatella tämän keventävän byrokratiaa. Tämäntyyppistä järjestelmää sosiaalityöntekijät jopa saattaisivat puoltaa, sillä se asettaisi selkeät toimintaperiaatteet ja vähentäisi henkilökohtaisen arvioinnin perusteella tehtäviä päätöksiä, mikä puolestaan pienentäisi epäammattimaisen ratkaisunteon riskiä. (Ks. esim. De Wispelaere, Jurgen & Stirton, Lindsay: The Many Faces of Universal Basic Income. The Political Quarterly, Vol. 75, No. 3, July–September 2004, 269.)

Käytännössä tämä ei toki olisi aivan näin kaunista, sillä kuukausittain näitä ei voitaisi seurata, vaan vuosittain verotietojen selviämisen yhteydessä. Lisäksi täytyisi miettiä eri tukien suhdetta ja vaikutusta toisiinsa (nythän esimerkiksi takuueläke leikkaa asumistukea) samoin kuin tulojen kasvun vaikutusta silloin, kun henkilö saa montaa eri tukea. Perusperiaate olisi kuitenkin huomattavasti parempi kuin nykyinen, väitän ma.

Tähän kohtaan on ehkä hyvä lisätä disclaimer, että nämä eivät todellakaan ole mitään perusteellisia tai ammattimaisia laskelmia ja hahmotelmia, vaan ainoastaan omia ajatuksiani aiheen ympäriltä. Mutta ehkäpä perustulokeskustelu olisi oiva tilaisuus ottaa tämäkin pulma purtavaksi, ja ehkä jopa asiantuntijoiden suurennuslasin alle?